Kyllä välillä koittelee miestä. Ei aina mene nallikarkit tasan. on se perkele kumma kun saa polven kuntoon niin saa flunssan kun selviää siitä napsahtaa olkäpäässä. joten mitä opimme tästä. Liika on liikaa. ei keho vaan yksinkertaisesti kestä tuollaista määrää treeniä. Tuntuu että kehossa ei ole ehjää paikkaa. Toki olen huomannut että kehon ensimmäinen vastaus kovaan treeniin on kroonisen artriitin pahentuminen eli nivelet ilmoittaa että alkaa riittää. eli kun polvi ei kestä, olkapää ei kestä ja kokoajan nivelet on kipetä niin mitä tehdä. 

Pikkuhiljaa alkaa taas keho ottamaan treeniä vastaan kun tekee silleen hellästi. Pienellä asento muutoksella polvi kestää jonkiverran kyykätä. 140-160 kg:lla viitosia.. Vaikea sanoa kun ilman spottaajaa on vähän varottava ja muutenkin. Toivottavasti pian saadaan salille jonkinlainen varmistus niin ei spottaajaa niin tarttekkaan.. Hommaa helpotti kovasti se että yksinkertaisesti käänsi jalakaterät sisäänpäin polvien linjaan. Polvessa tuntuu mutta ei kipua.ennemmin paineen tunne patellan sivulla. Toki neopreeni on tukemassa mutta vain 3mm ja aika löysä.. Parhaat polvituet hinta-laatusuhteen kannalta saa Lidlistä.. Uskokaa pois ja saa kokeillakkin.. 

Mave kulkee omaa rataansa. Lauantaina Mikon kanssa tehty sumoveto otti topakasti sisäreisiin mutta muutoin ollaan jossain 180kg tuntumassa. Ehkä jopa paremmalla puolella. Aluksi olin sitä mieltä että sumotyyli on se mun juttu mutta nyttemmin pakko myöntää että perinteinen toimii jotenki paremmin.. Toki sumossa saa selän suorempaan mutta se ei vaan anna painetta tarpeeksi kehoon.. En sit tiiä miksi näin.

 

Pena se kulkee parhaiten ja 135 ohitettiin lauantaina.. Kädet aina välillä kipuilee mutta ei mitään mitä ei venytellen saisi korjattua.. Joo-o olen venytellyt. Tunnustan. Pakko jotain kehonhuollollista tehdä..

Vaikka välillä tuntuu että treeni on yhtä tissien läpsyttelyä.. Niin välillä siinä on hetkensä.. 

 

 

 

Tässä polvivammaisena on hyvää aikaa pohtia asioita. Nyt kun on käynyt treenaamassa silleen fiilistellen ja jäänyt aikaa ihmetellä muiden tekemistä. On tullut mieleen ajatus.  Seuraako ihmiset treeniohjelma orjallisesti vai kuunteleeko ne kehoaan?  Tässä mulla on vaarana puhua itseni suohon kun kritisoin jossain vaiheessa PT vetoisia treenejä mutta tämä on eri juttu. 

Oon seuraillut kuinka kun väki tekee treeniä lappua lukien ja jos siellä sanotaan kuulan koko ja toistot, niin sillä tehdään vaadittu määrä vaikka tekniikka on pettänyt jo puolessa välissä sarjaa.. Jos esim. PTn kanssa on katsottu voimatasot tai ns. Maksimi. Voisin väittää että voimatasoihin vaikuttaa kaikki treenin ulkopuoliset seikat niin paljon ettei voimatasot ole koskaan treenatessa samat kuin edellisessä treenissä. 

Mä hyvänä päivänä kyykkään 180 mut paskana päivänä on 150 tiukka. Siinä on useamman prosentin ero. Jos mä lähden tosta  180 laskee 70% jolla tehdä sarjaa niin tuskin teen 10 toistoa 126?  (päässä laskin) kilolla. Ja kun treeni ei kulje kuten haluaa, pettää usein polla ja hommasta katoaa se punainen lanka.  Jos ihmisellä on motivaatio kohdallaan ja halu tehdä treeniä, on minusta turha kenenkää mennä sanomaan että väännä väännä, jaksaa jaksaa, ei joka päivä välttämättä vittu jaksa!! Tärkeintä on tehdä joka päivä sen päivän kunnon mukaan treeniä. Vaikka se sit olis kuinka kaukana edellisen treenin voimatasoista tahansa..

 

Nyt on pakko saada nämä muutama ajatus paperille.. ei mitään ihmeellistä mutta..

Viime aikoina, treenin muuttuessa, olen huomannut että kuinka kroppa reagoi erilailla eri treeniin. alkuun tehtiin noin kahdeksan viikkoa pyramidia nousuilla ja sen päälle hapotusta.. Tämä toimi kaikessa mutta jotta hermotus ei leipääntyisi siirryttiin 5x3 systeemiin ja sepä ei toimikkaan kuin penkissä. Mave ja kyykky ollut siitä lähtien tuskaa. Syytä tähän kun en keksi. Voisi ajatella että alkuun se olisi haasteellista mutta nyt on viides viikko menossa ja ihan yhtä tuskaa se on edelleen. Myös mystisiä polvivaivoja on ilmaantunut. Toki piti yksi koliittiflunssa tuossa pitää jolloin kyykkyyn pääsi vain kevennnettynä mutta se olikin mainio liike ja otin sen  viikon pakkolevon (jolloin tein salilla siis vain kevennettyä kyykkyä) jälkeen lämmittelyliikkeeksi vaikka polvissa ei mitään vikaa normaalisti olekkaan. Jotenkin tuntuu että kevennetyllä kyykyllä saa polviin pumpattua verta paremmin ja jalat ottaa treeniä myös vastaan tehokkaammin.  Toinen uusi tuttavuus jota pitää vielä tutkia ja kokeilla on vastaote penkki.. Toki rasittaa olkapäätä kovasti mutta tuo vaihtelua ja tuo liikerataan varmuutta. Ainakin mun mielestä. Yhteistulos 470 ei vielä hivele mieltä, mutta toisaalta lähtötilanne ja speksit huomioon ottaen ollaan aikataulussa. Nyt tuntuu että eka pysähdys on tässä. Penkki saattaa kehittyä sen max 5 kiloo mutta muuten tuntuu että junnataan paikoillaan.  Se on ymmärrettävää ja odotettua mutta jotenkin se syö miestä vaikka tiesin tämän ja se oli odotettua.. toisaalta ehkä hyvä nyt rauhassa miettiä treenijakoa ja samalla fiilistellä mitä nuo polvet aikoo. Jos jouluksi sais yhteistuloksen 500 kilon tienoille ja seuraavaksi jouluksi 2016 550 kilon tietämille niin sitten jouluna 2017 se vois olla 620  ja sillä olisi jo hyvä lähtee kisoihin.. toki se on aika kova mutta tavoitteita pitää olla...

Nykyään tiedän paljon asioita joita en haluaisi tietää, tai joiden tietämisellä ei ole selvätikkään merkitystä. Olen nykyään tietoinen että kehossani on beetareseptorirasvat dominantteja, eli sitä laihtuu hitaammin  ja se on vaikeampaa.. minulla on myös kiertäjäkalvosin joka koostuu neljän olkapäätä tukevan lihanksen jänteistä.  olen kuullut että sen lämmittely oilisi oleellista... Minulla on erittäin vähän räjähtävää voimaa sisältäviä lihassoluja. Minä syön väärin, syön sitä mikä on hyvää en sitä mikä olisi ehkä terveellisintä.. Olen oppinut että kehittyäkseni ei kyykky ja mave päivät voi olla peräkkäin ja takareiteni jumittuvat helposti  ja joudun tällöin turvautumaan joko hierontaan tai crossfit helvettiin jolla saadaan toisenlasita liikkuvuutta alakroppaan. Tämä johtuu siitä että lihakseni eivät molekyylitasolla palaudu niin  nopeasti kuin monella muulla.  Olen päättänyt että minä en juokse.. en saatan muuten varmasti juokse. Venyttely on ollut samassa kastissa mutta pakko kai on  myöntää että sen tehottomuutta en ole saanut näytettyä toteen.. en ole koskaan saanut hyötyjä venyttelystä

---

Mitään noista asioista en tiennyt vuonna 1996 kun olin kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen.. ja silti kunto kehittyi ja meni eteenpäin.. Mitään en tuolloin tehnyt toisin.. En silloinkaan lämmitellyt saaati venytellyt..  Tottakai on todettava että kehoni on  nyt kaksikertaa vanhempi kuin tuolloin ja tietyt fysiologiset  seikat ovat vaan faktoja mutta tarvitsemmmekome tietoa niistä. se saa miettimään mitä tuolla kaikella tiedolla tekee.. Ja kuinka paljon  kaikki PT:t tuottaa turhaa tietoa.. Ja vaikeuttaa ihmisten elämää. (Tämä ei toki  koske Origon Trainereita :)  Mä olen valmis ihmiskokeeseen:  Laitetaan kaksi tällaistä läskimoosesta kuin minä olen  PT:n valmennukseen  kolmeksi kuukaudeksi  ja toiselle kerrotaan juurtajaksain kaikki mahdollinen tieto dominattirasvoista ja ketooseista. Toiselle  kerrotaan vain mitä treenata ja miten syödä. Siis yksinkertaisimmillaan kaksi A4 paperia joissa toisessaa treen ija toisessa ruokavalio.

Väitän että molemmat kehittyvät ihan yhtälailla ja laihtuvat mutta se, jonka päätä ei ole sekoitettu kaikenmaailman epäolennaisukksilla ja pahimmassa tapauksessa aiheutettu hänelle alkavaa masennusta kun hän molekyylitasolla tietää mikä hänessä on vikana, ei varmasti voi henkisesti yhtähyvin ja uskon myös että henkinen paine tässä tapauksessa voi jopa hidastaa hänen kehitystään.. Tähän ei toki liity terveyden kannalta oleelliset tiedot  kuten että krapulassa ei saa treenata tai että sydänvikasen tulee tietää tiettyjä kardiovaskulaarisia tosiseikkoja.

Uskon siis että kuntoilu edes menstyksekäs ja tavoitteellinen sellainen ei tarvitse molekyylejä tai rasvaprosentteja vaan iloisen mielen ja halua tehdä.

Minä uskon vakaasti tähä ja ainakin minunkohdalla tämä toimii. Tähän voi todeta kuten entinen ja edesmennyt  moukarinheittovalmentajani  E. Janhunen: Älä tee niinkuin minä teen vain tee niinkuin minä käsken.

PS: tiedän että tekstissä on epäloogisuuksia ja räikeitä virheitä mutta jospa joku saisi sieltä kaivettua sen ajatuksen  mitä haen ;)

 

Niin häpeä mitä?

Sen kun tietäis, niin viisas olisin mutta ensimmäisten treenien pääasiallinen anti oli häpeä ja nolotus..  En käsitä sitä miten miestä voi nolottaa salilla yksin.. ja ei se hävetä että on risat verkkarit eikää se että haisen kuin rankki tynnyri vaan se numero siinä käsipainossa.. Aikuinen 120 kg ukko ähisee ja hikoilee  4 kilon käsipainon kanssa..  olispa 40 ja pala kuin iso-arskalla niin kehtaisin olla yksin salilla.. siis mitä vit... Mä olen aina ollut sinut sen kanssa että välilolä oon painanut 140 kg ja ukko on ollu niin pumpattu kortisonia että michelin mies on anorektikko, mutta mikä ihme siinä 4 kilon käsipainossa voi nolottaa??? Tiedän hyvin että kelpaan vaimolleni juuri tällaisena ja varsin hyvin tiedän että mun vahvuudet on korvien välissä mutta mistä puskee pintaan tää  ulkoinen itseinho? 

Onhan se upeaa itsepetosta ladata  kumia paljon  tankoon, vitosia ja kymppejä.. Kiva kun Origolla on  niin massiivisa levyjä että  saan huijata itseäni että onpa siinä paljon rautaa.. Toinen omituinen asia mistä nauttii on lihaskipeys.. sitä unohtaa melko nopeasti että se lihakset on tullut sillä  4 kilosella kipeäksi. On vaan iloinen että ne on kipeät ja kuvittelee olevansa kovimpikin treenaaja

Ja voi sitä ahdistuksen määrää jos salilla on joku samaan aikaan, ihan sama vaikka se tekis 3kilon painolla niin sit se tekee kuitenki enempi..

---

Tuon kaiken  edelläkuvatun käy läpi mielessään aina joka treenissä. Siihen menee aikaa se 5-10 sekuntia  mutt aina ne mielikuvat on käytävä läpi..  sen jälkeen sitä onneksi aina muistaa sen kultaisen ohjeen jonka on itselleen asettanut projektin alussa:

Teen vain sitä mikä on mukavaa, niin kauan kuin se on mukavaa.