Tässä polvivammaisena on hyvää aikaa pohtia asioita. Nyt kun on käynyt treenaamassa silleen fiilistellen ja jäänyt aikaa ihmetellä muiden tekemistä. On tullut mieleen ajatus.  Seuraako ihmiset treeniohjelma orjallisesti vai kuunteleeko ne kehoaan?  Tässä mulla on vaarana puhua itseni suohon kun kritisoin jossain vaiheessa PT vetoisia treenejä mutta tämä on eri juttu. 

Oon seuraillut kuinka kun väki tekee treeniä lappua lukien ja jos siellä sanotaan kuulan koko ja toistot, niin sillä tehdään vaadittu määrä vaikka tekniikka on pettänyt jo puolessa välissä sarjaa.. Jos esim. PTn kanssa on katsottu voimatasot tai ns. Maksimi. Voisin väittää että voimatasoihin vaikuttaa kaikki treenin ulkopuoliset seikat niin paljon ettei voimatasot ole koskaan treenatessa samat kuin edellisessä treenissä. 

Mä hyvänä päivänä kyykkään 180 mut paskana päivänä on 150 tiukka. Siinä on useamman prosentin ero. Jos mä lähden tosta  180 laskee 70% jolla tehdä sarjaa niin tuskin teen 10 toistoa 126?  (päässä laskin) kilolla. Ja kun treeni ei kulje kuten haluaa, pettää usein polla ja hommasta katoaa se punainen lanka.  Jos ihmisellä on motivaatio kohdallaan ja halu tehdä treeniä, on minusta turha kenenkää mennä sanomaan että väännä väännä, jaksaa jaksaa, ei joka päivä välttämättä vittu jaksa!! Tärkeintä on tehdä joka päivä sen päivän kunnon mukaan treeniä. Vaikka se sit olis kuinka kaukana edellisen treenin voimatasoista tahansa..